Pieni liiketila asemakadun ja vapaudenkadun kulmassa on tupaten täynnä. Arffman Consultingin tiloihin oli hankittu hienot ergonomiset tuolit ja arviolta 15 punaista tyynytuolia. Niitä tyynyjä aamun valmentajat viskelevät yleisön ja itsensä tieltä pois. Kohtaa seuraa tilaisuuden avaus ja valmentajien esittelyt ja varmaan nimenhuuto myöhemmin. Valmentajat kertovat itsestään. Tavallisia vertaisemmoja, jotka olivat tehneet monenlaisia hommia. Toinen heistä ollut esimerkiksi koulussa sijaisena ja tutkintojakin suoritettu amk:ssa. Myös teatteria ja draamakasvatusta on harrastettu. Toinenkin valmentajista on ollut kulttuurialan tehtävissä. Myös työttömyys on kuulemma heille molemmille tuttua. Työttömyys vaikuttaa olevan ihan normaali ilmiö Jyväskylässä! Sisään lappaa lisää ihmisiä. Lapsiperhe. Nuori klanipää repaleiset farkut jalassa tekee tilaa vanhemmalle mieshenkilölle. Sama mies pyysi kohteliaasti anteeksi myöhästymistään ovensuussa.
Nimenhuuto. Napsuttelen hermostuneesti sormiani. Minun vuoro tulee vasta vähän ajan kuluttua, koska M on aakkosissa keskivaiheilla. Mäenpää, se töihin. Mä en pääse töihin. Naureskelen mielessäni. Huomaakohan vieressä istuva työnhakija hermostuneisuuteni? En oikeastaan halua töihin! Haluaisin eläkkeelle tai, että ansiosidonnainen korvaus jatkuisi elämän loppuun asti. Nythän on se vaara, että ansiosidonnainen työttömyyskorvaus evätään meikäbalalaikalta, koska en halua hakea näitä "avonaisia" opettajanpaikkoja. Oikeastaan en oikeastaan edes haluaisi takaisin kouluun nykynuorten kiusattavaksi. Ongelmani opettajantyössäni on ollut ilmeisen sama kuin isälläni, kun tämä opetti aikoinaan puusepäntyötä jossain koulussa yhden lukukauden. Hän ei saanut jatkaa hommassa, kun kuulemma kaveerasi liikaa oppilaiden kanssa. Minullakin on ollut tapana "laskeutua" liikaa oppilaiden tasolle. Ryhmän johtaminen häirityy helposti ja on lopulta vaikea olla myös tasapuolinen oppilaiden kesken. En kyllä täysin usko demokratiaankaan. Onko tämä yhteiskunta muka demokraattinen, kun näin paljon on Jyväskylässäkin työttömiä ja ihmisiä, jotka odottelevat vain ihania eläkepäiviä jossain lämpimässä? Niin minäkin.
Kun olen yli 30-vuotias, minun täytyy valita työnhakuklubin avajaisistunnon lisäksi 1-2 teemaluentoa viikon aikana. Jos olisin alle 30-vuotias, niin pitäisi valita vähintään kolme teemaluentoa. Valitsen kaikille läsnäolijoille jaetun lukujärjestyksen perusteella yrittäjäwebbiseminaarin. Sen voi suorittaa kotona tietokoneen äärellä torstaiaamupäivällä.
Sitten pitää kirjautua Arffman Consultingin Jobcenter-sivustolle, jossa tehdään työnhakusuunnitelma. Olen tehnyt sellaisen TE-toimiston Oma asiointi-sivulla. Ihmettelen puoleen ääneen, miksi tällainen päällekkäisyys, mutta aivan sama minulle, voin tehdä sen uudelleen, mikäli mobiilivarmenne käy Jobcenteriin kirjautumiseen. Valmentaja vastaa ihmettelyyni, että voin copypastella siirtää TE-sivuille kirjoittamani tekstin Jobcenterin sivulle.
Käyn jonottamassa kahvit ahtaassa käytävätilassa. Naureskellaan muiden jonottajien kanssa niitä näitä. Yksi tuttukin on jonottamassa kahvia. Hän neuvoo minulle kahviautomatin nappulan painamisessa. Se ei olekaan hipaisunäppäin, vaikka siltä vaikuttaa. Juon kahvin mustana, koska ei ole maitoa.
Muutaman minuutin edestakaiskävelyn liiketilan L-muotoisella käytävällä jälkeen jonotan keskustelua valmentajan kanssa. Joudunko mahdollisesti sitoutumaan yrityksen perustamiseen, kun valitsin teemakseni yrittämisen? Vaimoni on yrittäjä ja en halua perheeseen toista yrittäjää. Valmentaja naureskelee, että hänellä on sama "vika". Hänen miehensä on yrittäjä ja teemaluentoon osallistuminen ei hänen mielestään sitouta minua yrityksen perustamiseen.
Eri asia on uskonko häntä.
Nimenhuuto. Napsuttelen hermostuneesti sormiani. Minun vuoro tulee vasta vähän ajan kuluttua, koska M on aakkosissa keskivaiheilla. Mäenpää, se töihin. Mä en pääse töihin. Naureskelen mielessäni. Huomaakohan vieressä istuva työnhakija hermostuneisuuteni? En oikeastaan halua töihin! Haluaisin eläkkeelle tai, että ansiosidonnainen korvaus jatkuisi elämän loppuun asti. Nythän on se vaara, että ansiosidonnainen työttömyyskorvaus evätään meikäbalalaikalta, koska en halua hakea näitä "avonaisia" opettajanpaikkoja. Oikeastaan en oikeastaan edes haluaisi takaisin kouluun nykynuorten kiusattavaksi. Ongelmani opettajantyössäni on ollut ilmeisen sama kuin isälläni, kun tämä opetti aikoinaan puusepäntyötä jossain koulussa yhden lukukauden. Hän ei saanut jatkaa hommassa, kun kuulemma kaveerasi liikaa oppilaiden kanssa. Minullakin on ollut tapana "laskeutua" liikaa oppilaiden tasolle. Ryhmän johtaminen häirityy helposti ja on lopulta vaikea olla myös tasapuolinen oppilaiden kesken. En kyllä täysin usko demokratiaankaan. Onko tämä yhteiskunta muka demokraattinen, kun näin paljon on Jyväskylässäkin työttömiä ja ihmisiä, jotka odottelevat vain ihania eläkepäiviä jossain lämpimässä? Niin minäkin.
Kun olen yli 30-vuotias, minun täytyy valita työnhakuklubin avajaisistunnon lisäksi 1-2 teemaluentoa viikon aikana. Jos olisin alle 30-vuotias, niin pitäisi valita vähintään kolme teemaluentoa. Valitsen kaikille läsnäolijoille jaetun lukujärjestyksen perusteella yrittäjäwebbiseminaarin. Sen voi suorittaa kotona tietokoneen äärellä torstaiaamupäivällä.
Sitten pitää kirjautua Arffman Consultingin Jobcenter-sivustolle, jossa tehdään työnhakusuunnitelma. Olen tehnyt sellaisen TE-toimiston Oma asiointi-sivulla. Ihmettelen puoleen ääneen, miksi tällainen päällekkäisyys, mutta aivan sama minulle, voin tehdä sen uudelleen, mikäli mobiilivarmenne käy Jobcenteriin kirjautumiseen. Valmentaja vastaa ihmettelyyni, että voin copypastella siirtää TE-sivuille kirjoittamani tekstin Jobcenterin sivulle.
Käyn jonottamassa kahvit ahtaassa käytävätilassa. Naureskellaan muiden jonottajien kanssa niitä näitä. Yksi tuttukin on jonottamassa kahvia. Hän neuvoo minulle kahviautomatin nappulan painamisessa. Se ei olekaan hipaisunäppäin, vaikka siltä vaikuttaa. Juon kahvin mustana, koska ei ole maitoa.
Muutaman minuutin edestakaiskävelyn liiketilan L-muotoisella käytävällä jälkeen jonotan keskustelua valmentajan kanssa. Joudunko mahdollisesti sitoutumaan yrityksen perustamiseen, kun valitsin teemakseni yrittämisen? Vaimoni on yrittäjä ja en halua perheeseen toista yrittäjää. Valmentaja naureskelee, että hänellä on sama "vika". Hänen miehensä on yrittäjä ja teemaluentoon osallistuminen ei hänen mielestään sitouta minua yrityksen perustamiseen.
Eri asia on uskonko häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti